Leiriohjaaja Timo näkee ja tekee hyvää 3
Näe hyvä mussa -toiminnan leiriohjaaja Timon haastattelu 26.11.2019:
Timo Kuusijärvi on pitkän linjan vapaaehtoinen. ”Olen ollut Haukiputaalla nuorten riita- ja rikosasioiden sovittelijana. Käräjäoikeuden tuomari sitten totesi aikoinaan, että pitäisi oikeastaan mennä ruohojuuritasolle vaikuttamaan. Kun asun lähellä Leirikeskus Koivuhakaa, ajattelin mennä yhdelle leirille mukaan ohjaajaksi – heti ensimmäisenä kesänä olin kuudella leirillä ja siitä pitäen ollut jo 22 vuotta kesäleireillä mukana.”
”Nyt juuri sain syntymäpäiväkortin 29-vuotiaalta entiseltä leiriläiseltäni, joka 22 vuotta siten oli ensimmäisellä päiväleirillä. Ja eräästä perheestä on ollut 3 sukupolvea leirillä, tyttö, äiti ja mummo. Äiti huudahti tyttöä leirille tuodessaan, että vieläkö sinä Timo olet täällä!”
Tänä syksynä Timo on ollut ohjaajana Näe hyvä mussa -viikonloppuleireillä. Miten Näe hyvä mussa -toiminta eroaa muista lasten leireistä?
”Kuin yö ja päivä”, Timo painottaa. ”Kesäleireillä on rauhallisempaa ja yhteistyö lasten kanssa sujuu helpommin. Lapset tosissaan nauttivat leiristä. Näe hyvä mussa -leiriläisillä puuttuu kykyä olla ryhmässä. Osa porukasta ei olisi ehkä edes leirille kuulunut, vaan tarvitsisi vahvempaa hoitoa. Aluksi otin lapsia 3–4 hengen porukoihin tekemään yhdessä vaikka lintulautaa. Hyvin se alkoi sujua, lapset kyselivät toisiltaan ja neuvottelivat, millä väreillä maalataan.”
”Iso osa leiriläisistä hyötyy toiminnasta valtavasti”, Timo kertoo. ”Leireillä saa itseluottamusta. Jotkut lapsista olivat aluksi arkoja kuin kissanpennut, säpsähteleviä eivätkä oikein silmiin katsoneet. Lopuksi tulivat viereen ja eräskin arka poika tuli ihan kainaloon kehräämään. Kun isä tuli tätä poikaa hakemaan, tuli vielä lähtiessä halaamaan. Ja kun menin leiribussiin hyvästelemään muita lapsia, osa purskahti itkuun.” Timo myöntää, että nauttiikin siitä, että lapset itkevät ikävästä. ”Sehän kertoo, että on ollut onnistunut leiri!”
”Eräs tyttö kertoi, että häntä on kiusattu koulussa, mutta viikonloppujen jälkeen hän osaa olla välittämättä. Köyhemmistä perheistä tulevia kiusataan helposti vaatteista tai siitä ettei omista älypuhelinta.
Viimeisessä viikonlopussa paikka vaihtui ja ryhmä oli isompi. Se näkyi heti villimpänä menona. Miten tiukassa tilanteessa löytää hyvän näkemisen?
”Rauhallisesti keskustelemalla. Lapset ovat oikeasti aika herkkiä, vaikka näyttäisivät kovaa naamaa. Kotiolot heijastuvat lapsista, ei ole kokemusta välittämisestä, ei ole esimerkiksi opetettu käytöstapoja. Sitäkin on paljon, että vanhemmilla ei ole aikaa kuunnella lapsia. Minä otan niitä viereen keinuun istumaan, ja kuuntelen.”
”Opetin lapsille ruuasta kiittämistä. Ensimmäisillä leirikerroilla ruokaa jakaessani kukaan ei kiittänyt. Kerroin että meillä tämä kuuluu tapoihin ja jo alkoi kuulua kiitoksia.”
”Meillä oli leirikäytäntönä positiivisuusagentit. Agenttivuorossa olevat lapset seurasivat toisten toimintaa ja kirjasivat havaintonsa. Näin lapsetkin oppivat huomaamaan toisissaan hyvän.”
”Kun nuori töppäilee, itsetuntoa ei saisi lytätä. Kannustaa pitää. Voi sanoa, että olet sinä ihan hyvä ihmisen alku, kaikenlaista sattuu. Kun olen näin jollekin sanonut, joskus aivan silmät sädehtivät ja kysyvät niinkö, olenko? Ja oli eräskin poika, joka piti itseään ihan huonona, lähdin hänen kanssaan puutöitä tekemään. Sanoin, että kokeile vain, hyvin menee ja priimaa tulee, poika oikein innostui. Kun itseluottamus on hukassa voi mennä porukkaan, jossa ei ole hyvää tekemistä. Täällä Haukiputaalla jo 13-uotiaat vetävät hasista. On sanottava lapsille, että kyllä hyväkin huomataan, ei tarvitse hakea huomiota kielteisen kautta.”
Mitä antaisit neuvoksi tuleville ohjaajille?
”Ei saa olla liian sinisilmäinen. On ihan tervettä, että lapset tekevät kepposia eikä kukaan halua myöntää niitä. En minäkään haluaisi. Mutta lööperi pitää osata erottaa. Joskus nuoret ohjaajat uskovat liian helposti, mitä lapset sanovat. Itsellä on 8 lasta ja lapsenlapsia ja 22 vuotta leirejä takana. Näe hyvä mussa -leirillä ei oikein voi tulla ensikertalainen, tarvitaan aika kovaa päättäväisyyttä ja kokemusta leirielämästä. Ja sitten on pidettävä se, mitä on yhdessä suunniteltu. Jos on eri mieltä, siitä pitää sanoa heti iltapalaverissa eikä seuravana päivänä alkaa tehdä toisin kuin on sovittu.”
”Vielä haluaisin lausua runon, jonka kirjoitin viimeisen leirin jälkeen.”
Timo kiittää, kumartaa ja pokkaa. Uutta päin on käännetty nokkaa.
Kiitokset, ystävät, toverit ja tutut. Teidän kanssa on jaettu monenlaiset jutut.
Eikä kaupungilla tarvitse piilossa lymyillä. Kun tullaan vastaan voidaan kai reilusti hymyillä!
Saapi edelleen kuulumisia vaihtaa, yhteydenottoa ei tarvitse turhaan kaihtaa.
Muistot menneistä siis reppuuni pakkaan, sen hieman haikeana selkääni nakkaan.
Ja sydäm(m)estäni toivon, että saisitte aina kulkea auringoista puolta.
Pitäkäähän ihmiset ihmeessä itsestänne huolta.
(normaalisti sydämeen ei sovi kahta ämmää, mutta minun sydämmeeni mahtuu.)
---
Näe hyvä mussa -viikonloppuleirejä järjestettiin syksyllä 2019 ensimmäistä kertaa Oulussa. Leirikokonaisuuteen kuului 5 viikonloppuleiriä elo–marraskuussa. Joka leirillä oli mukana leirijohtaja, -pedagogi sekä kokeneita vapaaehtoisia ohjaajia. Seuraavat leirit alkavat helmikuussa ja niille on nyt haku käynnissä.