Skip to main content

Supervoimia etsimässä

Hämeenlinnan Näe hyvä mussa -leirien teemana on tänä keväänä supersankarius ja supervoimat. "Mitä ne on?" "Mä olen Hermione ja osaan taikoa", kuului lasten suusta, kun ensimmäisen kerran tavattiin. Leiripedagogi Heidi alusti teemaa: "Jokaisella meillä on omia supervoimia, ihan jokaisella. Tällä kertaa emme siis ole mitään sarjakuva- tai elokuvahahmoja vaan ihan omina itsenämme ja etsimme omia vahvuuksiamme ja voimiamme." "Tylsää", kuului jostain. Onko tosiaan näin? Onko omien vahvuuksien etsiminen ja löytäminen tylsää?

Aikuisena varsinkin on todella helppoa olla kriittinen itseään kohtaan. Aina voisi olla parempi työntekijänä, vanhempana, liikkujana, ihmisenä... ja tehdä asiat paremmin. Tunnistatko ajattelutavan? Juontaako tämä juurensa siihen, että varsinkin ennen vanhaan usein ajateltiin, että lapsi ylpistyy, jos häntä kehuu? Vanhan sananlaskun sanoin: "Vaatimattomuus kaunistaa". Onneksi enää ei uskota näin! Muun muassa tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kiteyttää: 

Todellisuudessa jokaisen lapsen pitää saada tuntea olevansa se maailman ihanin lapsi. Lapsen pitää saada tuntea kelpaavansa juuri sellaisena kuin on.

Kaikki tietävät, kuinka hyvältä tuntuu saada positiivista palautetta. Miksi sitten kehuminen on usein hankalaa? Ja miksi myös kehujen vastaanottaminen voi olla vaikeaa? Varsinkin pienillä lapsilla on jo luonnostaan yksi supervoima, jota meidän aikuisten tulisi heissä kannustaa ja itsessämme kehittää. He eivät vähättele itseään ja uskaltavat aidosti sanoa, missä ovat hyviä, kunhan ympäristö on turvallinen ja antaa siihen mahdollisuuden
" Mä taidan oikeasti olla aika kiva."

                                                                                       

                             
"Mä oon tällainen akrobaatti, osaan tosi hyvin kiipeillä."

 

"Tää on mun eka leiri, en tuntenut ketään… jännitti kovasti, mutta olin rohkea ja tulin."

Vaikka ensimmäisellä bussimatkalla kohti leirikeskusta osa lapsista ehkä miettikin, että on tylsää etsiä omia supervoimiaan, on se näyttäytynyt nyt kolmen leirin kokemuksella aivan toisenlaisena. Lapset osaavat jo nimetä omia ja ryhmän yhteisiä onnistumisia ja vahvuuksia hienosti, ja voimia kerätään innolla. Enää ei kukaan ole ehdottanut olevansa jossain roolissa, kun miettii supervoimiaan, vaan niitä on löydetty aivan arkisista hetkistä. Välillä niitä on jopa kilpaa kerrottu meille aikuisille.

Leirillä esiin nostamamme supervoimat kuten ystävällisyys, toisten huomiointi, sinnikkyys ja kärsivällisyys, ovat taitoja, joita voimme kehittää ja ylläpitää. Ne ovat myös taitoja, joita helposti pidetään itsestäänselvyytenä. Se, että olemme nostaneet niitä esiin jokaisella leirillä, yksilöllisesti ja yhteisesti, on saanut lasten silmät kirkastumaan ja hymyn huulille. Myös vanhemmat ovat olleet selkeästi iloisia ja ylpeitä, kun omaa lasta on aidosti kehuttu ja juuri hänen supervoimansa huomattu. Kenestäpä se ei tuntuisi hyvältä kuulla lapsestaan tai itsestään ihania asioita. Tämä meidän kaikkien olisi hyvä muistaa arjessa.

Meissä kaikissa on supervoimia, tunnistetaan ne ja annetaan niille arvoa! Unohtakaamme siis vanhat lannistavat sananlaskut ja luokaamme uusia, kuten:

                                 "Kellä vahvuus on, siit häntä kiitettäköön!"

Tekstin kirjoittajat:

Paula Rinne ja Heidi Pietiläinen

Olemme Hämeenlinnan Näe hyvä mussa -leirien kevään 2021 leirijohtaja ja leiripedagogi. Meillä molemmilla on takanamme useita työvuosia sekä lastensuojelussa että muissa töissä lasten ja nuorten parissa. Uskomme vahvasti positiivisen pedagogiikan voimaan!